Kuolevan auringon suura

ne ei säästä sua
se on hyönteisten opetus

pään sisällä vihjepuhelin
outoja lauluja

jäiden lähdettyä
jäin odottamaan huorien vallankumousta

voit luottaa etten mä koskaan puhu
tai myönnä mitään beibi
enkä mä oo pahoillani
oon vaan väsynyt kulkemaan hautausmaan ympäri vastapäivään

ehkä huomenna joku toinen ymmärtää paremmin
kuolevan auringon suuraa

syksy

syksyllä
ensimmäisenä silmiin pistää
kävelykadun rappusilla istuvat opiskelijapojat
rispaantuneissa villapaidoissa
puhtaine käsineen ja pureskeltuine kynsineen
kaipaamassa
huoneita joissa tuoksui sperma ja kaakao
äidin lohdullista katsetta

kanavoi sitä vammasta huoraa (niin paljon ku haluut)

mä tunnen taivaankappaleiden kiertoradat
uuden maailman järjestyksen koneet

siitä lähtien ku isoäiti lukitsi mut kellariin
oon osannut lukea ajatukset suoraan ihmisten päistä
ennustaa tulevaa muotia

maisemat takaperin
matkalla itään
kärrypolkua kuun keskipisteeseen

aamulla jäljellä yksi lohduton ajatus

kahdeksas piiri

nykytekniikalla on täysin mahdollista
siirtää mun hampaita kaupungin toiselta puolelta
aiheuttaa ummetusta
herättää henget seinien sisällä
myrkyttää lopulta koko ostoskeskus

mä tunnen sen
aakkoset on vihdoinkin järjestetty uudelleen

jokainen äpärä tietää
muuntuneista tajunnantiloista ei koskaan voi oppia kirjoista
päässäni uusia huoneita
vieraita ääniä
kertomassa kuka kuolee ja kuka ei